Kyllä vaan, kesä on taas saapumassa Uuteen Seelantiin. En malta odottaa! Ihmiset kulkevat jo lyhythihaisissa paidoissa, varvassandaaleissa (ja joten kerroin aikaisemmin, jotkut kiwit harrastavat tätä jopa ympäri vuoden), aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti. Kuten olen maininnutkin, viime kesän vietimme mieheni kanssa anopin ja appiukon hedelmätilalla Hawkes Bayssa, Pohjoissaaren itäosassa, joka on Uuden Seelannin hedelmäkulho; sieltä löytää lukemattomia hedelmätiloja, viinitiloja ja maatiloja, ja ihmiset todella osaavat nauttia elämästä. Viime kesä oli ensimmäinen kesäni uudessa kotimaassani, joten tekemistä riitti.
Lomailun ohella poimimme hedelmiä appiukkoni avuksi; persikoita, nektariineja ja luumuja riitti. Paras puoli työssä oli, että saimme syödä hedelmiä suoraan puista niin paljon kuin jaksoimme. En ole koskaan syönyt parempia hedelmiä, mehu suorastaan valui sormien läpi joka puraisulla. Lisäksi hedelmien koko yllätti minut, Suomessa kun olemme tottuneet pieniin persikoihin ja luumuihin, nämä kaunottaret olivat lähinnä appelsiinin kokoisia ja upean kirkkaan värisiä. Luumut muistuttivat enemmänkin jättiläismäisiä mustikoita kuin luumuja.
Appivanhempien uima-altaalla istumisen ja hedelmien poimimisen lisäksi teimme lukuisia pikkuretkiä Hawkes Bayssa ollessamme. Yhtenä iltana kävimme mieheni sukulaisten luona grillijuhlissa Waipatikilla, jossa suuri osa suvusta kokoontui yhteen. Paikkana oli uskomaton vuorehuipulle rakennettu omakotitalo, josta avautui upeat näköalat molemmille puolen; toisella puolella taloa tyypillinen uusiseelantilainen kukkulainen, Hobittila-tyylinen maisema, ja toisella puolen merimaisema, jonka taustalla hehkui kaunis Napierin kaupunki ja sen valot illan hämärtäessä. En ole koskaan nähnyt upeampaa taloa tai paikkaa. Täytyy sanoa että hieman kateellisina Richin kanssa katselimme taloa... Voi kun meilläkin vielä joskus... :)
Tänä viikonloppuna on ilmeisesti luvassa auringonpaistetta ja lämpimiä päiviä. Lauantaina olisi tarkoitus suunnata työkaverin syntymäpäiville. Töissä muuten tapahtui tällä viikolla hassu sattuma; törmäsin jälleen kerran suomalaiseen asiakkaaseen ja olen menossa hänen kanssaan kahveille maanantaina! Olemme samaa ikäluokkaakin, joten meillä varmasti riittää juteltavaa. Puhuimme suomea kuin viimeistä päivää, ja jälleen kerran työkaverit loivat minuun ihmetteleviä katseita, mutta luulen että he alkavat pikkuhiljaa tottumaan outoon suomenkieleni solinaan. :)
9 kommenttia:
Voivitsi ihanan näköistä siellä :o
Hello, Kazza!
Really beautiful posting! Very nice pictures and pretty colors...
Congratulations!!!!!!!
Ihanat maisemat, näyttää ihan paratiisilta. Paljon on yhteistä Kalifornian maiseminen kanssa, kukkulat ja merimaisema.
No sähän tunnut bongaavan suomalaisia mukavalla vauhdilla. On tosi mukavaa, jos pääsee välillä rupattelemaan suomenkielellä, sitä mäkin kaipaisin.
Ihana kuvasarja, kauniit maisemat siellä. Lisääntyy vaan matkakuume Uuteen-Seelantiin :)
Jännä kun siellä on kevät ja meillä syksy.
Kivoja lampaita. Puhe hedelmistä toi veden kielelle:)
Kyllä on kauniit maisemat siellä :) Niin paljon vihreämpää kuin Australiassa. Nautiskele kesästä:)
Minustakin ulkomailla on kiva törmätä aina suomalaisiin. Se hassua, miten se suomalaisuus kaukana kotoa yhdistää niin paljon. Ja oma kieli on niin harvinainen, että on mahtavaa että sitä pääsee käyttämään aina välillä. Mukavia kahvitteluja teille :)
Pnkd, kyllä Hawkes Bayssa kelpaisi minunkin asua... sinne me vielä muutamme joku päivä. :)
David, thank you. Vaikka jonkin sortin spämmääjä saatatkin olla. :P
Itkis, sen perusteella mitä olen itsekin Kaliforniasta nähnyt, voisi tosiaan sanoa että hieman muistuttavat toisiaan! :) Kyllä täälläkin palmupuita kasvaa ympäriinsä. :D
Taidan tosiaankin bongata suomalaisia ennätysvauhtia, mikäs sen mukavampaa! :D Perustetaan vielä jonkin sortin Suomi-seura tänne Wellingtoniin. Toivottavasti sinäkin vielä törmäät suomineitoihin ja poikiin. :)
Susanne, kiitos, ei muuta kuin matkaa buukkaamaan. :) Tänne on mukava tulla Suomen kylmästä talvesta (kokemusta on). On tosiaan hullua miten siellä on talvi tulossa ja täällä kesä, tuntuu ihan touko-kesäkuulta ja joulu tulossa... :P Oma biologinen kello tai kalenteri on aivan sekaisin. :D
Rita, lampaita on satoja jokaisen mäennyppylän päällä Hawkes Bayhin ajaessa. Jotkut niistä kävelevät melkein pystytasossa vuorenseinämiä pitkin. :) Ja hedelmät... ne hedelmät. Niitä en taas malta odottaa!
Kata, nautiskellaan kyllä kunhan töiltä ehditään. :) Onneksi on viikonloput, valoisat illat ja muutama kesälomaviikko odottamassa. :) Ja totta, hullua miten suomalaiset löytävät toisensa maailman äärissäkin ja ystävystyvät, en malta odottaa maanantaihin että pääsen taas puhumaan suomea! :) Ihana piristys.
Onpa siellä kaunista turkoosi meri ja pehmeän vihreitä vuorenrinteitä.
Vaikuttaa paratiisilta, se tuli mieleeni kun kerroit hedelmäpuutarhasta.
Arleena, paikka on tosiaan kuin unesta. Ensimmäisen kerran Hawkes Bayssa ollessani oli vaikea uskoa kaikkea kauneutta ja värien määrää. Joka paikka on täynnä elämää; kukkia, kukkivia puita, eläimiä ja hedelmiä. :)
Lähetä kommentti