Uuden asunnon metsästys & yllätys kotoa

Noniin, niinkuin tuo otsikkokin jo kertoo, olemme siis virallisesti etsimässä uutta asuntoa täältä Wellingtonista. Alkaa pikkuhiljaa ahistaa tämä meidän nykyisen asunnon pienuus, joka tosin on suurehko yksiö, mutta liian pieni meidän jatkuvasti kasvavalle tavaran paljoudelle; miehen kolmelle kitaralle, kaiuttimille, vahvistimille, tauluille, maalaustelineelle, kirjoille, vaatteille, yms. Hullua miten miehellä on enemmän tavaraa meidän asunnossamme kuin minulla, ainoa syy siihen on tosin jumalattoman kalliit Suomen postimaksut, muussa tapauksessa minullakin olisi varmaan roinaa täällä yllin kyllin. Nyt kun molemmat olemme töissä käyviä ihmisiä, olemme päättäneet muuttaa isompaan ja lämpimämpään asuntoon ensi talveakin jo ajatellen. Muutamia asuntoja olemme jo tarkastaneetkin ja yksi erityisesti osui silmään, paikkana olisi The Terrace, joka on hyvin lähellä keskustaa ja omaa työpaikkaani, 25 minuutin kävelymatkan sijasta kävelisin vain 5-10min. Lambton Quaylle aamuisin. Ei huono paikka ollenkaan, ja plussana uskomaton näköala merelle ja kaupungin ylle. Saa nähdä miten käy, hakijoita paikalle varmasti riittää.

Sain juuri äsken aivan ihanan yllätyksen etuovellemme, paketti koto-Suomesta!! Ihana äitini ja siskoni olivat laittaneet kokoon täydellisen piristyspaketin sisältäen mm. Fazerin suklaata, Halvan salmiakkia, suomalaisia karkkeja, Jenkki-purkkaa, Mynthoneita, Nanson yöpaidan, Suomi-aiheisen printtipaidan, kirjeitä perheeltäni, poropullonavaimen miehelleni ja muuta mukavaa. :) Ihana oli tuossa olohuoneen lattialla availla pakettia liikutuksen kyyneliä pyyhkien. Miten pienestä täällä ulkomailla asuessa liikuttuukin, jo Fazerin suklaalevyn nähdessä alkaa huuli väpättämään! Ei olisi voinut parempaa yllätystä saada vapaapäivänä. No, jos perhe itse olisi ollut oven takana ehkä, mutta se olisikin jo enemmän kuin yllätys.



Asiasta kolmanteen, työpaikalla on sattunut muutamia uusia suomalaisiin törmäämisiä, viime viikolla eräs naisasiakas tuli aivan lähelle lukemaan nimikylttiäni kun olin juttelemassa työkavereitteni kanssa ja sanoi "is that a finnish name?" Minä sitten siihen että "yes, it is, I am a finn actually." No, sitten hän alkoikin haastaa suomea niin nopeasti kuin vaan suinkaan pystyi, ja minä siinä hetken seisoin aivan äimän käkenä. Kielen vaihto tuli niin puun takaa, etten meinannut aluksi saada sanaa suustani. Aloimme sitten jutella suomeksi ja juttelimme ehkä reilun kymmenen minuutin ajan kaikesta Suomeen ja Uuteen Seelantiin liittyvästä. Nainen oli itse asunut maassa jo 20 vuotta ja oli kuulemma parlamentissa töissä. Olimme molemmat niin innoissamme, kun pääsimme puhumaan omaa äidinkieltämme, ettei jutusta meinannut tulla loppua. Työkaverini kuuntelivat korvat höröllään suomen kielen selkkaustamme ja olivat aivan kehällä. Suomalaisnainen antoi minulle puhelinnumeronsa ja mailiosoitteensa ja ehdotti kahvitreffejä jossain vaiheessa kesää. Tottakai vastasin myöntävästi, niin ihanaa vaihtelua päästä juttelemaan muiden ulkosuomalaisten kanssa täällä ja vaihtamaan kokemuksia. Tämä oli jo neljäs suomalainen asiakas liikkeessämme viimeisten kuuden kuukauden aikana, toivottavasti tapaan vielä monia muitakin!