Kosmisia tissejä

Alennusmyynti liikkeessämme alkaa pikkuhiljaa verottamaan energiaani. Tänään olin kuin nukkuneen rukous töissä, zombeilin sovitushuoneesta toiseen tarkastamassa ihmisten rintaliivien sopivuutta ja miettimässä "mikähän liivi tälläisille tisseille oikein sopisi". Joskus ihan naurattaa tämä työnkuvani; analysoin ja tuijottelen naisten rintoja päivät pitkät ja mietin miten saisin ne näyttämään paremmilta. Sanoin miehellekin että olen varmasti nähnyt enemmän rintoja, kaiken muotoisia ja kokoisia kuin kukaan mies jonka tunnen. Mutta onneksi liikkeemme on niin ihanan viihtyisä ja asiakkaat pääsääntöisesti niin mukavia, että työ käy suurimman osan ajasta kuin leikiten, nyt kun olen oppinut kaiken tarvittavan rintaliivien rakenteesta, malleistamme, kooista (..hoono suomi??) ja niiden tarkistuksesta.

Jaha, naapurin pariskunta tappelee taas vaihteeksi seinän takana niin kovaa että lattia tärisee, ei hyvältä kuulosta. Heillä on samantapainen ongelma kuin meilläkin; kahden maan välillä asuminen, maiden väliltä valitseminen, töiden ja sosiaalisen elämän sovitus kaikkeen tähän sekä toisen koti-ikävä. Onneksi olemme Richin kanssa hyvin samaa mieltä siinä missä meidän tällä hetkellä kuuluisi olla, vaikka vaikeaa se joskus minulle onkin. Koti-ikävä on kuin kummitus, joka seurailee minua ja jokapäiväistä elämäämme. Joskus saatan saada tunteellisia purkauksia, ja silloin oman kullan syli tai soitto kotiin on siihen ainut lääke. Toissailtana juttelin siskoni kanssa skypessä ja pieni puolivuotinen siskonpoikani oli siellä webbikameran edessä heijaamassa pientä persikkapäätään puolelta toiselle ja samalla luomassa leveitä hymyjä tädille toiselle puolelle maailmaa. Samantien kun lopetin puheluni siskoni kanssa minulta pääsi kunnon koti-ikävä itku, vuolaasti vollotin miehen kainalossa tuskaani joka onneksi pikkuhiljaa alkoi helpottamaan rakkaan hyssytellessä. Mies aina pyytelee anteeksi kun on minut tänne asti raahannut ja yrittää helpottaa oloani lupaamalla että näen perheeni taas pian ja että asuisimme Suomessa vielä tulevaisuudessa. Mutta en koskaan ole ollut pahoillani tästä päätöksestäni jonka tein tänne tullessani, en vaihtaisi tätä kokemusta tai elämäämme täällä mihinkään, joka on paljon mielenkiintoisempi kuin se elämä, joka minua olisi ehkä Suomessa odottanut. Olen nähnyt, kuullut, kokenut, maistanut ja aistinut niin paljon uutta ja ihmeellistä kuin ikinä kuvittelinkaan, ja tunnen vain janoavani lisää ja lisää. Täällä ja muuallakin maailmassa on niin paljon ihmeteltävää, enkä halua jäädä paitsi mistään, vaan kokea ja elää niin paljon kuin mahdollista.

Kävimme muuten perjantai-iltana ulkona syömässä sen aikaisemmin mainitsemani ihanan etelä-afrikkalaisen perheen kanssa. Ravintola oli kreikkalainen Kosmos, jonka omistaa aivan oikea kreikkalainen perhe. Ohjelmassa oli kreikkalaista musiikkia kahden hyvin taitavan kreikkalais-kitaristin esittämänä, kreikkalaista tanssia, ruokaa ja mainiota Samos-viiniä. Meidän noin kymmenen hengen pöydässä juttu lensi ja seura oli loistavaa. Tarjoilijamme olikin yllättäen ruotsalainen kaveri, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan Uudesta Seelannista, joulusta kesällä ja uskalsin jopa sujauttaa keskusteluun muutaman ruotsin kielen sanan, ha.




Illallisen jälkeen eteläafrikkalaispariskunta Paulus ja Saskia valtasivat tanssilattian ja koko ravintola seurasi huumaantuneena heidän taitavaa tanssiaan, minut mukaanlukien. Yritin saada Richiä tanssimaan kanssasi, vaikka tiesin että mies ennemmin istuu alasti muurahaispesässä kuin tanssii julkisella paikalla. Koko ravintola hurrasi Pauluksen ja Saskia esitykselle, samalla kun he palasivat pöytäämme hikisiä otsiaan pyyhkien. Hetki tämän jälkeen ravintolan kokki riensi keittiöstä kantaen suurta tarjotinta täynnä jonkinlaista kreikkalaista jälkiruokaa pöytäämme. Kokki kun sattui olemaan Pauluksen hyvä ystävä. En muista milloin viimeeksi olisimme pitäneet niin paljon hauskaa, ilta oli melkein taianomainen.

(Kosmos on kuuluisa hieman erikoisesta kokistaan, joka joskus oikein hyvän musiikin ja tanssijoiden innoittamana juoksee ulos keittiöstään ja alkaa paiskomaan lautasia lattialle kunnon kreikkalaiseen tyyliin. :)

Eilen illalla jatkoimme vielä hyvän ruuan viikonloppua; töiden jälkeen kävimme hakemassa Wellingtonin parhaasta sushi-paikasta lohi- ja kasvissushia illalliseksi. Lisäksi pyöräytin cesar-salaattia supermarketista ostamastani valmispakkauksesta. Ei oikein työpäivän ja pitkän viikon jälkeen jaksanut panostaa kokkaamiseen. Miehen ehdotus oli pizza, mutta itse halusin jotain terveellisempää ja maittavampaa. Tuloksena oli tämä;


Mukavaa viikonloppua kaikille!