Viime kesä oli ensimmäinen kesäni täällä Uudessa Seelannissa. Nyt kun olen mukavasti kesäfiilareissa, haluan muistella viime kesää ja samalla jakaa osan kokemuksistani täällä blogissa. Kun saavuimme Wellingtoniin viime tammikuussa, kesä oli juuri huipussaan ja kaupunki hehkuvan kuuma. Pitkien lentojen jälkeen kuumuus tuntui melkein tukahduttavalta, ja erityisesti kun tulimme suoraan Suomen talvesta keskelle trooppista helleaaltoa. Yövyimme ensimmäiset yömme hotellissa, aivan Wellingtonin keskustassa ja tämän jälkeen Richin vanhemmat tulivat hakemaan meidät Hawkes Bayhin, Richin lapsuuden kotiin, jossa asuisimme kesän ajan. Ensimmäiseksi kävimme ajelemassa ympäri Wellingtonin upeaa rannikkoa. Istuimme rannalla jäätelöä nauttien ja maisemia katsellen, ja samalla yritin totutella keskikesään tammikuussa ja varsin tuntuvaan aikaeroon. :)
Ajomatkalla noin puolessa välissä Hawkes Bayhin pysähdyimme paikassa nimeltä Woodville, jossa sijaitsee maan suurin tuulivoimakeskus. Vuoristoa koristaa lukuisat 40 metrin korkuiset, jättiläismäiset tuulivoimaturbiinit. Tuulen voimakkuus oli uskomaton, ja turbiinien vieressä seisominen sai meidät tuntemaan itsemme hyvin pieneksi ja heiveröiseksi. Tuntui kuin olisi voinut hypätä ilmaan ja lentää laakson toiselle puolelle sekunnissa...
... to be continued...
... to be continued...
6 kommenttia:
Meri on varmaan ihanan raikas kesähelteessä. Ja onhan se tietysti kaunis rantamaisemineen.
Tuulivoimalat tuovat luonnonmukaista energiaa, toivottavasti täälläkin ne yleistyisivät sopiville paikoille maisemaa rumentamatta.
Siellä on ilmeisesti ekologisuus huomioitu aika pitkälle.
Ihania kuvia. Voin kuvitella kuinka ihanaa oli tuolla merenrannalla.
Mulle tuli jotenkin mieleeni omat ekat kokemukset täällä Tyynen valtameren rannalla. Ihan samassa lätäkössä uitellaan varpaitamme. ;)
Noi tuulivoimalat on kyllä erittäin huippu juttu, ja mielestäni ne on ihan uljaan näköistä katseltavaa. Itse olen ihaillut niitä Saksassa.
Jälleen ihania, kesäisiä, raikkaita kuvia :)Tulee niin mieleen lämpöiset aussikesät, meren tuoksu ja lempeä tuulen tuiverrus. Odotan innolla jatkoa tarinalle... :)
Uiiih, aivan ihania maisemia. Tulee mieletön ikävä aurinkoa, lämpöä ja sitä aavaa merta, mitä ei Suomessa näe. Huoh, olen naama kiinni ruudussa ja oikein hengitän noita kuviasi.
Uusi Seelanti voisi muuten olla hyvä talvehtimiskohde. Tänä talvena ei tosin varmaan päästä talvehtimaan muualle. :(
Arleena, on tosiaan mukava tuntea mereltä puhaltava viileä(ämpi) tuulenvire kun lämpötila lähentelee 35 astetta auringossa. :)
Ja kyllä, täällä ekologisuutta ajatellaan paljon ja tuulivoimaa käytetään vesivoiman kanssa eniten maassa. Ehkä Suomessakin joskus vielä.
Itkis, haha samassa pienessä lammessa ollaan uiskentelemassa. :) On jännä nähdä miten erivärisiä meriä on, kun vertaa Tyyntä Valtamerta esim. Välimereen tai meidän rakkaaseen Pohjanlahteemme. Tyyni Valtameri itsekin muuttaa väriään ympäri maailmaa, se on kaunista katsottavaa, nähdä veden kaikki eri sävyt. Itse asiassa näissäkin kuvissa näkyvä vihreä merivesi näyttää paljon hailakammalta kuin luonnossa. Oikeasti vesi melkein smaragdin vihreää.
Nuo tuulivoimaturbiinit ovat hyvin uljaan näköisiä, kuvat eivät tee oikeutta niiden koolle, mutta läheltä katsottuna ne ovat hyvin komean näköisiä vempaimia. :)
Katariina, jep täällä ollaan jo niin kesäfiiliksissä että pakko oli postata kesäkuvia. :) Nytkin lupasi viikonlopuksi ihanan aurinkoista ja lämmintä, aion oikein imeä energiaa auringosta niin paljon kuin töiltäni ehdin.
Elegia, haha huohotellaan yhdessä, täällä ei ihan vielä noin lämmin ole, mutta siihen ollaan taas menossa. Sitä odotellessa nämä kuvat piristävät mukavasti.
Täällä kyllä kelpaisi viettää Suomen talven, ja Suomessa vuorostaan Uuden Seelannin sateisen talven, siinä on juuri paras syy maailman toisella puolella asumisessa. Ikikesä. :D
Ihana meri! Täällä saa ajaa viitisen tuntia Meksikonlahdelle ja maisemat eivät kyllä vedä vertoja kuvissasi oleville.
Lähetä kommentti